Kepan toiminta-ajatuksena ”koota ja innostaa suomalaista kansalaisyhteiskuntaa toimimaan rohkeasti oikeudenmukaisen maailman puolesta.” Kokoamisessa Kepa on onnistunut aika hyvin. Kun Kepa perustettiin, jäseninä oli 56 järjestöä, nyt niitä on yli kolmesataa.
Ennen Kepan perustamista
Kehitysyhteistyön juuret ovat lähetystyössä 1800-luvun puolivälistä alkaen. Lähettejä on Suomesta mennyt ainakin Afrikkaan ja Kiinaan. Lähetit ovat tehneet paljon muutakin kuin saarnanneet ja käännyttäneet pakanoita kristityiksi. He ovat opettaneet luku- ja kirjoitustaitoa, luoneet kirjoitusjärjestelmän pelkästään puhutuille kielille ja kirjoittaneet oppikirjoja. Turhan usein lähetystyöstä puhutaan vain uskonnollisena toimintana, itse asiassa se on sen seudun sosiaali- ja terveydenhuoltoa, jolla lähetyssaarnaajat toimivat. Lähetystyö on edelleen merkittävä osa kehitysyhteistyötä.
Suomen valtio otti ensimmäisiä askeleitaan kehitysyhteistyössä yhdessä pohjoismaiden kanssa. Kibahan koulutuskeskussuunnitelma vuonna 1962 oli ensimmäinen toteutettu. Kibaha on noin 50 kilometriä länteen Dar es Salaamista.
Kehitysmaa-aktivistismi syntyi toisen maailmansodan jälkeen 1960-luvulla. Se oli aluksi humanitaarista ja epäpoliittista. Myös prosenttiliike, joka on vapaata kansalaistoimintaa ja joka 1980-luvulla propagoi yksityisiä henkilöitä antamaan palkastaan yhden prosentin kehitystyöhön, jotta YK:n tavoite 0,7 %:n osuudesta kansantuotteesta kehitysapuun tavoitettaisiin. Periaatepäätös saatiin aikaiseksi vuonna 1984. Prosenttiliikkeessä toimi itsenäisiä ja epämuodollisia ryhmiä, joissa oli mukana muun muassa Thomas Wallgren, Risto Isomäki ja Timo Voipio.
Tricont-liike oli 1960–1970-lukujen vaihteessa vaikuttanut vapaa tutkimusryhmä, joka tuotti lukuisia kansainvälisiä kysymyksiä käsittelevä julkaisuja. Tutkija Jouni Pirttijärvi kuvasi liikettä näin:
”Tricont syntyi osana poliittista radikalismia ja poliittisesti se edusti puolueisiin sitoutumatonta uusvasemmistolaista ajattelua. Toimintaa luonnehti ’kolmasmaailmalainen’ ja anti-imperialistinen lähtökohta.— Liikkeen toiminnanjohtaja Viveca Hedengrenin mukaan viime kädessä Tricnt oli se liike, joka lopullisesti toi ’kolmannen maailman’ ja Latinalaisen Amerikan esille Suomessakin.”
Helmikuussa 1970 perustettiin eri tiedekunnissa toimivien opiskelijoiden ja opettajien aloitteesta Interkont-ryhmä, joka sekin oli kehitysongelmia ja -politiikkaa tutkiva monitieteellinen ja avoin työryhmä. Sen tavoitteena oli edistää kehitysmaatutkimusta ja -opetusta ja vaikuttaa siihen että Helsingin yliopistoon perustettaisiin kehitysmaainstituutti. Vuonna 1973 Interkont muutti nimensä Kehitysmaainstituutiksi, joka vuodesta 1981 alkaen toimi pienen konsistorin alaisena erillislaitoksena. Johtajaksi nimitettiin Marja-Liisa Swantz.
Kepa perustettiin 4. maaliskuuta 1985
Vuonna 1982 kokoontui kansalaisjärjestöjen kehitysyhteistyöneuvottelukunta KaKeNe. Tarkoituksena oli koota monet ajatukset ja ideologiat yhteisen järjestön piiriin, jossa jokaisella olisi puhumis- ja kuulluksi tulemisen vapaus ja ajatusten parempi kuuluvuus. Neuvotteluissa kului pari vuotta, ennen kuin Kehityspalvelukeskus perustettiin vuonna 1985. Myöhemmin järjestön lyhennysnimestä Kepa tuli järjestön virallinen nimi. Kepa aloitti valtion ja järjestöjen uudenlaisen yhteistyön kehitysyhteistyössä.
Kehitysjoukkojen jälkeen jotakin muuta
Vuosina 1985–1995 Kepan toiminta painottui kehitysjoukkotoimintaan, johon ulkoministeriön rahoitus oli tarkoitettu. Kehitysjoukoissa oli mukana noin 220 ihmistä vuosina 1887–1995. Kehitysjoukkojen toiminta arvioitiin vuonna 1995. Siinä syntyi ratkaiseva muutos. Lähdettiin rakentamaan uutta ohjelmaa, jossa etelässä toteutettavat projektit, jäsenjärjestöjen tukitoimet ja Suomen kehityspolitiikka ja tiedotus hahmoteltiin yhdeksi kokonaisuudeksi.
Vuonna 1986 Vaasassa järjestettiin Mahdollisuuksien tori, jossa jokainen alueen kehitysyhteistyöstä kiinnostunut järjestö voi esitellä ajatuksiaan ja toimintaansa. Idea levisi nopeasti joka puolelle Suomea. Mahdollisuuksien toreja järjestetään edelleen. Ajatuksen kehitti Jorma Saraste, Vaasan evankelis-luterilaisen seurakunnan pastori yhdessä Vaasan kehitysmaaseuran Kaarlo Koskimiehen kanssa. Mahdollisuuksien tori sai Kepan 20-vuotisjuhlassa yhden kolmesta Kepan kehitysyhteistyöpalkinnosta.
Kepan toiminta-ajatuksen päivittäminen
Uhusiano-seminaarissa vuonna 2010 Kepan määräaikainen kehittämisjohtaja Maija Seppo esitteli Kepan toiminta-ajatuksen ja strategian päivittämisen. Toiminta-ajatuksen tarkoituksena oli kuvata ja perustella yhdistyksen tehtävää ja vastata kysymykseen ’miksi olemme olemassa’.
Periaatejulistuksessa todetaan muun muassa, että ’Kepa on yhteistyön verkosto ja yhteenliittymä, jonka ääni on suomalaisen kehitysmaaliikkeen ääni’. Kehitysmaaliike on hyvin monenlainen joukko ja koko monimuotoisuuden äänitorvena toiminen ei ole helppo juttu. Seminaarissa vuonna 2010 keskusteltiin missä Kepan rajat kulkevat, kuka sen omistaa, onko sen mahdollista sitouttaa kaikki jäsenensä. Seminaarissa osallistujat keskusteltiin asiasta ja todettiin, että on olemassa Kepan omat asiat, jotka eivät välttämättä kosketa ainakaan kaikkia jäseniä, on olemassa Kepan ja jäsenten yhteiset asiat ja sitten on jäsenjärjestöjen asiat, jotka eivät kuulu Kepalle.
Etelä ja pohjoinen
Kepan suhdetta etelän järjestöihin kuvaillaan periaatejulistuksessa seuraavasti: ’Olemme järjestöjen ja niiden kumppaneiden etujärjestö Suomessa’ ja ’Siinä kuuluvat sekä pohjoisen ja etelän yhteistyökumppaneiden korostukset’. Pohdittaessa onko etelä keino nostaa Kepan painoarvoa vai onko etelän työllä arvo sinänsä, seminaarin osallistujat olivat yhtä mieltä siitä, että Kepan työ etelässä on tärkeää myös etelän kumppaneille. Etenkin Kepan koulutusta kiiteltiin. Seminaariyleisö olikin varsin yksimielinen siitä, että etelän tulee näkyä Kepassa. Aiheellista on kuitenkin kysyä, onko Kepa saanut mandaattin toimintaansa etelän äänitorvena myös etelän järjestöiltä.
Kumppanuus
Kumppanuus-ajatus löi läpi koko Kepan ideologian 1990-loppupuolella. Idea on erittäin hyvä, koska se suhtautuu kehitysmaissa tehtäviin projekteihin kummankin osapuolen huomioonottamisessa. Osapuolia on kaksi, me ja he. Tämä näkyi käytännön hanketöissä nopeasti ja tuntuu siltä, että näin pitää toimia. Hyvä esimerkki on Kepan kumppanuuskompassi, joka on lista hanketyötä yhdessä toteuttavien järjestöjen ajatuksista yhteistyön onnistumisesta siinä vaiheessa, kun ollaan suunnittelemassa ja toteuttamassa hanketta. Kumppanuuskompassi käydään läpi ensimmäisen kerran ensimmäisenä projektivuonna. Seuraavana vuonna katsotaan miten on mennyt ja heikolle huomiolle jäänyttä osa-aluetta kohennetaan yhdessä. Kumppanuuskompassi ei ratkaise asioita, mutta siitä saa ymmärtämystä yhteiskunnan, hanketyön ja kulttuuriin sidonnaisten asioiden merkityksestä kompassin kummankin osapuolen suhtautumistavoissa.
Kepan yhteystoimitsija Morogorossa
Morogorossa 1980-luvun loppupuolella ja 1990-luvun alkupuolella oli pieniä ja aivan uusia kansalaisjärjestöjä tekemässä pieniä projekteja. Monet niistä olivat Uhusianon jäsenjärjestöjä, jotka olivat enimmäkseen Satakunnasta ja Vaasasta, myös Kuopiosta, Iisalmesta ja Äänekoskelta.
Tansania oli silloin vielä yksipuolue maa ja maan infrastruktuuri oli heikko. Matkustaminen oli aina suuri seikkailu, pysytäänkö tiellä, onko tietä, tuleeko sähköä, puhelimia oli harvassa ja jos yhteys toimi kuuluvuus oli heikko, rahan lähettäminen oli hankalaa, läheskään kaikilla järjestöillä ei ollut tiliä Tansaniassa, tiedonkulku oli hidasta.
Uhusiano palkkasi Heriel Kitururun koordinaattoriksi vuonna 1995. Hän hoiti yhteyksiä tansanialaisiin järjestöihin, kävi projektikylissä ja raportoi Suomeen, järjesti seurantamatkalaisten matkaohjelmia, siis käytännön työtä. Kitururu, kuten häntä yleisesti kutsuttiin, oli erinomainen kulttuuritulkki. Hän oli toiminut pitkän ajan suomalaisten kanssa ja tunsi heidän (siis meidän) ajattelutapoja ja osasi esittää asiat kaukaisen kylän asukkaalle niin, että he ymmärsivät mistä puhutaan ja mitä tehdään ja miten.
Uhusianon aloitteesta Kepa perusti Tansaniaan yhteystoimitsijan toimiston tai oikeastaan kaksi, toisen Dar es Salaamiin ja toisen Morogoroon helpottamaan käytännön hanketyötä ja kartoittamaan kansalaisyhteiskunnan tilanne. Leo Söderqvist oli ensimmäinen yhteystoimitsija Morogorossa. Kepa palkkasi Heriel Kitururun Morogoron toimistoon. Työuransa jälkeen hänestä tuliKepan ensimmäinen eläkeläinen,
Kepan Tansanian-maatoimisto
Yhteystoimitsijan toimisto muutti Dar es Salaamiin vuonna 1999 ja maatoimistoksi se muuttui joitakin vuosia myöhemmin. Henkilökunta kasvoi ja tehtävät monipuolistuivat. Kouluttaminen oli yksi tärkeä osa maatoimiston toimintaa. Kansalaisjärjestö sellaisena kuin Suomessa ajatellaan, oli aika erilainen. Vapaaehtoistyö on ollut Tansaniassa tavallinen yhteistyön muoto ihmisten kesken eli talkoilla on autettu naapuria tai apua tarvitsevaa. Suuret kansainväliset järjestöt tavallaan pilasivat talkootyön, kun ne tarvitsivat paljon ihmisiä hoitamaan asioita ja palkkasivat suurella palkalla ihmisiä. Järjestöissä toimiva tansanialainen ei enää halunnut tehdä vapaaehtoisesti sitä mistä kansainvälisissä järjestöissä sai palkkaa.
Kepan maatoimisto koulutti ja neuvoi tansanialaisia muun muassa hankehallinnossa, taloushallinnossa, raportoinnissa ja loi yhteyksiä suomalaisten ja tansanialaisten järjestöjen kohdata. Maatoimisto auttoi suomalaisia järjestöjä hankkeiden monitoroinnissa ja tansanialaisen yhteiskunnan olojen opastamisessa.
Tarkentuneet suunnitelmat ja painopisteet
Oona Timosen haastattelussa Uhusiano-tiedotteessa 1/2016 Kirsi Koivuporras-Masuka kertoo Kepan Tansanian-toimiston painopisteistä Kepan uuden ohjelmakauden alkaessa vuonna 2016. Toimistossa keskitytään paikallisen kansalaisyhteiskunnan vahvistamiseen tukemalla entistä tarmokkaammin Kepan kumppanijärjestöjen vaikuttamistyötä ja vahvistamalla vaikuttamistyön osaamista ja kansainvälistä verkostoitumista. Työ painottuu seuraaviin teemoihin:
- oikeudenmukainen talous (verot, yritysvastuu)
- ilmasto-oikeudenmukaisuus ja kehitysrahoitus
- vahva kansalaisyhteiskunta, joka on noussut Kepan pääteemojen joukkoon ja jonka painopiste on kansalaisyhteiskunnan toimintaedellytysten turvaaminen ja järjestöjen kapasiteetin vahvistaminen.
Ja sitten tuli kesä 2016
Kepan toiminnanjohtaja Timo Lappalainen lähetti Kepan jäsenille kirjeen kesäkuun 1. päivänä 2016. Siinä kerrotaan näin:— ’(Ulkoministeriön alivaltiosihteeri) Sipiläinen kehui hallitusohjelman ulko- ja turvallisuuspoliittisen osion tarjoavan erinomaisen pohjan kehitysyhteistyön jatkuvuudelle ja suuntaamiselle uusien kestävän kehityksen tavoitteiden mukaisesti sekä korosti hallituksen sitoutumista ihmisoikeuksien, demokratian ja hyvän hallinnon edistämiseen. Mutta 300 miljoonan euron leikkaukset kehitysyhteistyöhön tulevat hankaloittamaan työn käytännön toimia ja kehitysyhteistyön vaikuttavuutta merkittävästi.’ —
—’Kepan Helsingin-toimistosta ja lähetettyjen tyäntekijöiden pesteistä vähenee yhteenä 22 henkilötyövuotta.—Irtisanottavien määrää on pystytty pienentämään esimerkiksi lomautuksilla ja eläköitymisillä. Kepan koko henkilöstö lomautetaan vuosittain kahdeksi viikoksi, ja johto tarvittaessa neljäksi viikoksi.—’
—Kepa 20 vuotta, Wikipedia, Kepan nettisivut, Timo Lappalainen ja Elina Puhto