Nelson Mandela omisti elämänsä rotusorron kaatamiseen. Hän ja ANC (African National Congress, Afrikan kansalliskongessi) onnistuivat ideansa toteuttamisessa. 27 vankilavuottakaan eivät katkeroittaneet häntä. Kansallinen sovinto oli hänen perusideansa presidenttinä. Hän oli ensimmäinen demokraattisesti valittu Etelä-Afrikan presidentti.
Nelson Mandela
Nelson Rolihlahla Mandela syntyi Transkeissa Etelä-Afrikassa vuonna 1918 xhosa-kansaan kuuluvan thomba-heimon päällikön poikana. Hänen äitinsä oli metodisti ja lähetti pojan lähetyskouluun, jossa poika sai brittiopettajaltaan englantilaisen nimen. Hänestä tuli Nelson Mandela. Heimonimeltään hän oli Madiba.
Mandela muutti Johannesburgiin pakoon suvun järjestämää avioliittoa ja hankki elantonsa kaivoksen vartijana ja sen jälkeen lakiasiaintoimistossa. Valmistuttuaan hän perusti ystävänsä Oliver Tambon kanssa maan ensimmäisen mustien asianajotoimiston.
Mandela liittyi vuonna 1942 Afrikan kansalliskongressiin ANC:hen, joka oli perustettu 1912 ajamaan mustien oikeuksia. ANC oli kuitenkin hänen ja muiden aktivistien mielestä liian pehmeä. Mandela ja Oliver Tambo ja Walter Sisulu perustivat muiden nuorten kanssa nuorisoliiton ajamaan ANC:tä radikaalimpaa linjaa ja muuttamaan sen kansanliikkeeksi. Mandela nousi liiton johtoon vuonna 1951.
Mandelan merkkipaalut
1942 Mandela lähtee mukaan ANC:n toimintaan.
1944 Hän on perustamassa nuorisolkiittoa, joka haluaa tehdä ANC:stä radikaalimman
1948 ANC:n vastarinta alkaa voimistua, kun Etelä-Afrikassa nousee valtaan apartheidia ajanut kansallispuolue vaaleissa, joissa vain valkoiset voivat äänestää. Apartheidia ajanut kansallispuolue eristi rodut omille asuinalueilleen sekä rajoitti mustien liikkumista ja vapautta. Syrjintä koulutuksessa ja työelämässä lisääntyi.
1952 ANC päätti vastarintaohjelmasta, jossa apartheid-hallitusta vastustettiin boikoteilla, lakoilla ja kansalaistottelemattomuudella. Mandela oli johtamassa vastarintaa ja vuonna 1952 hänet valittiin ANC:n varapuheenjohtajaksi.
1953 Laki bantuopetuksesta, joten koulutuskin tuli osaksi apartheidia. ANC:n kouluboikotti kesti viikon ja sen toteuttaminen jäi satunnaiseksi. Mandela joutui eroamaan ANC:stä.
1956 Koko 1950-luvun poliisi ahdisteli Mandelaa pidätyksin ja asettamalla rajoituksia hänen toiminnalleen. Vuonna 1956 Mandela ja 155 muuta apartheidin vastustajaa pidätettiin maanpetoksesta syytettyinä. Nelivuotinen oikeudenkäynti päättyi kuitenkin heidän vapauttamiseensa.
1959 ANC:n yleiskokous, jossa päätettiin järjestää passilakien vastainen kampanja.
1960 Tilanne maassa oli kireä. Poliisi ampui 69 mielenosoittajaa Sharpevillen verilöylyssä. ANC ja PAC kielletään.
1962 Mandela vapautettiin maanpetossyytteistä monen vuoden oikeudenkäynnin jälkeen. Hän siirtyi maan alle ja hoiti ANC:n asioita salaisesti. Häntä pyydettiin johtajaksi ANC:n valtuuskuntaan konferenssiin, jolloin hän voi tavata ystävänsä Oliver Tambon, joka oli perustanut ANC:n toimistot Ghanaan, Englantiin, Egyptiin ja Tanganyikaan.
1963 Mandela tuomitaan viideksi vuodeksi vankilaan käytyään ulkomailla passilakia rikkomalla hankkimassa tukea ANC:n taistelulle. Kaikkia pidätettyjä tässä Rivonia-oikeudenkäynnissä syytettiin sabotaasista ja salaliitosta.
1964 Mandela tuomitaan elinkautiseen vankeuteen pitkän oikeudenkäynnin jälkeen Robben-saarelle. Olot vankilassa olivat ankeat, Mandela työskenteli kaivoksessa muiden vankien kanssa.
1968 Mandelan äiti kuoli ja myös Mandelan esikoispoika kuoli auto-onnettomuudessa. Mandela ei päässyt hautajaisiin.
1976 Soweton kansannousu, jossa tuhansia lapsia nousi vastustamaan afrikaansia opetuskielenä. Suuret mielenosoitukset, sadat nuoret ilmoittautuivat naapurimaihin ANC:n sissikoulutukseen. Yhdistyneet kansakunnat määräsi aseidenvientikiellon ja maailmalla syntyi kansanliikkeitä boikotoimaan yrityksiä lopettamamaan kaupankäyntiä Etelä-Afrikan kanssa.
1986 ANC aloitti Vapauttakaa Mandela -kampanjan. Mandela ei taipunut hallituksen kompromissiehdotuksiin.
1985 Ensimmäinen epävirallinen ja salainen neuvottelu Mandelan ja Etelä-Afrikan hallituksen välillä.
1989 Frederik de Klerk nousee presidentiksi. Hän määrää laillistamaan ANC:n ja vapauttamaan poliittiset vangit. de Klerk vapautti Walter Sisulun ja viisi muuta ANC:n johtajaa.
Ensimmäiset ANC:n ja hallituksen yhteiset neuvottelut. Niiden tuloksen sovittiin loppujenkin poliittisten vankien vapauttamien ja paluuoikeus maanpaossa oleville. Mandela ilmoitti ANC:n keskeyttävän aseellisen taistelun.
1990 Mandela vapautetaan. Puheessaan hän sanoi, että tavoite on yleinen ja yhtäläinen äänioikeus yhdistyneessä ja roduttomassa Etelä-Afrikassa. ANC:n yleiskokous valitsi Mandelan puheenjohtajaksi.
1991 Kaikkien puolueiden kokous, jossa valmisteltaisiin väliaikainen perustuslaki ja valmisteltaisiin myös demokraattiset vaalit.
1993 Pitkien ja usein keskeytyneidenkin neuvottelujen jälkeen väliaikaisen perustuslain pykälät saatiin neuvotelluiksi.
1994 Vaalit pidettiin toukokuussa. ANC sai äänistä 62,6 prosenttia, kansallispuolue 20,4 % ja inkatha-puolue 10,5 %. Muiden puolueiden äänimäärä oli pieni. Etelä-Afrikan uusi parlamentti valitsi Mandelan yksimielisesti Etelä-Afrikan presidentiksi.
1995 Totuus- ja sovintokomissio, jolla oli suuri merkitys Etelä-Afrikan muutoksessa demokraattiseksi valtioksi.
Nelson Mandela, Andrew Luthuli, Frederik de Klerk ja Desmond Tutu saivat Nobelin rauhanpalkinnot työstään, Andrew Luthuli jo varhaisessa vaiheessa apartheidin vastaisesta toiminnasta ANC:n puheenjohtajana vuonna 1960, Nelson Mandela ja Frederik de Klerk apartheidin lopettamisesta vuonna 1993 ja Desmond Tutu Etelä-Afrikan totuus- ja sovintokomitean puheenjohtajana vuonna 1995.
Yhdysvaltain hallitus poisti 90 vuotta täyttävän Mandelan terroristilistalta vuonna 2008.
Mandela oli eläkkeelle jättäydyttyään edelleen kansainvälisesti vaikutusvaltainen hahmo, apartheidista vapautumisen symboli. Hän oli Unescon hyvän tahdon lähettiläs ja osallistui muun muassa aidsin vastaiseen kampanjaan. Vuonna 2004 Mandela ilmoitti vetäytyvänsä julkisuudesta. Hän kuoli syyskuussa 2013.
—Googlesta: yle-uutiset 2013, Wikipedia, mun tekemä yhdistelmä