Yhdysvaltojen kansalaisoikeusliikkeen tarkoituksena oli lunastaa Yhdysvaltain sisällissodan jälkeen mustille luvatut yhdenvertaiset kansalaisoikeudet. Vaikka orjuus oli lakkautettu, rotusyrjintä oli voimakasta aina 1950-luvulle saakka etelävaltioiden säätäessä syrjintälakeja.
Kansalaisoikeusliikkeen keskeiseksi hahmoksi nousi 1950-luvulla Martin Luther King, joka väkivallattoman vastarinnan keinoin pyrki lakkauttamaan rotusyrjinnän Yhdysvalloissa. Vuonna 1955 Alabamassa Montgomeryn kehittyi bussiboikotti, kun mustaihoinen Rosa Parks oli kieltäytynyt bussissa luovuttamasta paikkaansa valkoihoiselle miehelle. Montgomeryn bussiboikotti oli menestys: Yhdysvaltain korkein oikeus totesi päätöksessään marraskuussa 1956, että rotuerottelu busseissa oli perustuslain vastaista.
Boikotin jälkeen King laajensi kansalaisoikeustoimintaansa ja oli perustamassa Southern Christian Leadership Conferencea (SCLC) vuonna 1957. Järjestön tavoitteena oli yhdistää mustien kirkkojen voimavarat pystyäkseen järjestämään väkivallattomia protesteja suuressa mittakaavassa.
Montgomeryn bussiboikotin ja SCLC:n järjestämien väkivallattomien protestien ja marssien seurauksena mustien puutteesta ja nöyryytyksestä, rotuerottelusta ja kansalaisoikeusaktivistien ahdistelusta tehdyt lehti- ja televisiojutut keräsivät yleistä ymmärrystä ja sympatiaa niin, että kansalaisliikkeestä tuli 1960-luvun alun merkittävin poliittinen vaikuttaja.
Montgomeryn bussiboikotin jälkeen jälkeisinä vuosina Kingin johtama kansalaisoikeusliike onnistui vaihtelevalla menestyksellä parantamaan mustien yhteiskunnallista asemaa. Vuonna 1963 kansalaisoikeusliike järjesti maa historian suurimman protestimarssin Washingtoniin. Marssiin osallistui 250 000 ihmistä jotka edustivat monia rotuja ja uskontoja.
Washingtonissa Martin Luther King piti kuuluisan ’I Have A Dream’ -puheensa, jossa hän unelmoi tasa-arvoisesta yhteiskunnasta.
Vuonna 1964 Yhdysvaltojen perustuslakiin lisättiin kansalaisoikeuslaki (Civil Right Act) ja vuonna 1965 äänioikeuslaki. Kingille myönnettiin Nobelin rauhanpalkinto vuonna 1964.
Kingin periaate oli rauhanomaiset protestit, mutta ne johtivat usein väkivaltaan. Hän joutui huomaamaan, että pelkällä retoriikalla ei vielä saada aikaan tarvittavaa yhteiskunnallista muutosta.
Uransa loppupuolella King alkoi radikalisoitua. Hän tajusi, että pienet muutokset yhteiskuntajärjestelmän sisällä eivät merkittävästi auttaneet mustia. Hän siirtyi selvästi vasemmalle poliittisissa näkemyksissään. Hän piti velvollisuutenaan vastustaa moraalittomaksi kokemaansa Vietnamin sotaa. King ei voinut hyväksyä, että nuoret mustat miehet kuolivat sellaisen maan puolesta, joka ei ollut valmis takaamaan heille kotona demokraattisia oikeuksia, joiden puolesta he joutuivat taistelemaan Vietnamin viidakoissa. King joutui ankaran kritiikin kohteeksi ja menetti paljon tukijoitaan, vaikutusvaltaisimpia ehkä presidentti Lyndon Johnson ja FBI:n johtaja J. Edgar Hoover.
Martin Luther King oli kiistelty hahmo myös mustien yhteisössä Yhdysvalloissa. Etenkin nuoret mustat, joiden iskulause oli Black Power, halveksivat Kingiä ja hänen kristilliseen etiikkaansa perustuvaa väkivallatonta vastarintaa. Black Power -liikkeen kannattajat olivat valmiita taistelemaan oikeuksiensa puolesta keinoilla, joista King ei missään nimessä voinut hyväksyä. Tunnettu mustien edustaja Malcolm X piti Kingin sovinnollisuutta petoksena. Hänelle King oli ’mustan kansan kavaltaja’.
Martin Luther King murhattiin huhtikuussa 1968 Memphisissä Tennesseessä. Teosta epäilty James Earl Ray pidätettiin. Hän tunnusti syyllisyytensä ja tuomittiin vankilaan. Hän perui myöhemmin syyllisyytensä ja yritti saada tuomioon uudelleen käsiteltäväksi. James Earl Ray kuoli vuonna 1998. Vuotta aikaisemmin, 1997 Martin Luther Kingin poika tapasi Rayn ja vakuuttui hänen syyttömyydestään todistusaineiston nähtyään. Dexter King tuki Rayn yritystä saada tuomio oikeuden käsiteltäväksi.
Vuonna 1961 Albnyssä Georgisassa paikalliset kansalaisoikeustaistelijat kutsuivat Kingin mukaan. Kingin osallistuminen veti lehdistön huomion tapahtumaan ja lisää mustia liittyi kansalaisoikeusliikkeeseen. Kaupunki tarjosi sopimusta. Jos King lähtisi pois, protestoijat vapautettaisiin. King lähti mutta protestit ja pidätykset jatkuivat.
Vuonna 1963 mustat yroittivät ostaa ruokaa vain valkoisille tarkoitetuista ruokapaikoista Birminghamin keskustassa Alabamassa. Mustat istuivat odottamaan ja ruoanmyynti pysähtyi. Lisäksi järjestettiin mielenosoitusmarsseja, monia pidätettiin, myös Martin Luther King. Hän ei saanut puhua vaimolleen ja tämä otti yhteyttä oikeusministeri Robert Kennedyyn.
—Googlesta sivusto Uskotoivorakkaus ja Wikipedia